Palokuntaan perustettiin heti perustamisen jälkeen myös huvitoimikunta, jonka ensimmäisessä kokous pidettiin 11.4.1917. Huvitoimikunnan tehtäväksi tuli ”virkistävän seuraelämän” järjestäminen palokunnan jäsenille. Huvitoimikunnan toimesta palokuntalaiset tekivät kesäisiä huviretkiä lähiseudulle sekä kilpailumatkoja tehdaspalokuntien kisoihin, talvella järjestettiin iltamia ja perhejuhlia. Kaiken järjestetyn vapaa-ajantoiminnan, niin urheilun, paraatien kuin huviretkien tarkoitus oli kasvattaa yhteishenkeä.
Huvitoimikunnan jäsenet valittiin palokunnan vuosikokouksen yhteydessä vuodeksi kerrallaan. Toimikunnan järjestämää vapaa-ajan toimintaa palokuntalaisille oli erilaiset juhlat seuratalolla sekä jäsenille että muille varkautelaisille. Palokunta oli innokas juhlien järjestäjä, perhejuhlien ja yleisten juhlien lisäksi vuosittain pidettävä tärkeä juhla oli pikkujoulut, joihin koko perhe osallistui sekä virkistysjuhlat pelkästään palokuntalaisille eli Mikonkaali. Palokunnan näyttävä juhla oli myös uudenvuoden paraati ja tervehdys. Palokunnan juhlat olivat suosittuja, olihan palokuntalaiset valkoisissa paidoissaan näyttävä ilmestys.
Muun vapaa-ajantoiminnan lisääntyessä muiden toimijoiden toimesta, alkoi palokunnan osuus vapaa-ajantoiminnan järjestäjänä vähentyä. Huvitoimikunta lakkasi itsenäisenä toimikuntana 1945, kun urheilu- ja huvitoimikunta yhdistettiin, ja myöhemmin muutettiin virkistystoimikunnaksi.
Emil Rif muisteli kirjoituksessaan vuonna 1947 Mikonkaalia seuraavasti:
”Kerran olimme joutua, niin kuin sanotaan, viranomaisten kanssa tekemisiin. Se oli syksyllä 1917. Me miehet lähdimme silloin syömään Mikonkaalia, joka oli tilattu yhdestä talosta Kuvansissa nyk. kauppalan rajalla. Autoja kun ei ollut vielä siihen aikaan lähdettiin marssimalla valkoiset palokuntapaidat päällä. Sieltä takaisin tullessa, suljettuna joukkueena marssien, huomattiin Kuvanssin ylikäytävällä, että juna oli tulossa Huutokoskelta Warkauteen. No se oli meistä aivan selvää, että se pysäytetään ja tullaan junalla. Juna vislasi ja vislasi, mutta hiljensi kuitenkin vähän ja joku pääsi hyppäämään vaunuun ja veti hätäjarrusta ja seisoihan se juna kohta kokonaan ja niin noustiin junaan. Mutta asemalle tultua konduktööri raporteerasi ankarasti asemapäällikölle ja sanoi, että tästä tulee juttu, vaan asemapäällikkö oli niin lupsakka herra, etä sanoi, jotta pitäähän palokunnan kotiin päästä jos vaikka tulipalo sattuisi ja niin pääsimme jutusta maksamalla tavallisen piletin hinnan Kolman ja Warkauden välillä.” Emil Rif 1947
