Heti perustamisen jälkeen palokunta ryhtyi pitämään harjoituksia keskiviikkoisin klo 18.30-20.30. Palokunnan jäsenten tuli harjoituksissa käydä, ellei ollut erikseen saanut lupaa jäädä pois. Vuorotyöläisinä miehistöstä ei kaikki päässeet paikalle joka tapauksessa, mutta harjoituksissa oli kuitenkin noin 15-30 henkeä läsnä kerrallaan. Harjoituksista maksettiin aluksi kaksi markkaa per harjoitus ja myöhemmin se korotettiin kuuteen markkaan. Poissaolosta ilman lupaa sakotettiin yksi markka. Sakoista muodostettiin rahasto, jota kartutettiin myös muuten. Varat käytettiin ”yhteistä hyvää sekä sivistyspyrkimyksiä” edistäviin kuluihin.
Harjoitukset olivat palokunnan perustamisaikaan luentoja mm. palokaluston käsittelystä, hälytykseen lähdöstä ja kaluston kanssa matkustamisesta sekä paikkakunnan tuntemuksesta. Myöhemmin siirryttiin käytännön harjoituksiin. Jokaisella harjoituskerralla oli lisäksi rintamaharjoitukset. Märkäharjoituksia pidettiin kerran kuussa laitteiston teknisen toiminnankin varmistamiseksi moottori- ja höyryruiskulla. Palomestarina Emil Rif vaati, että jokainen palomies osaa käsitellä jokaista sammutusvälinettä, joten eri välineiden käyttöä jouduttiin harjoittelemaan. Vain koneellisten ruiskujen käsittelyyn oli nimetty erikseen ammattimiehet. Vakinaisen palokunnan perustamisen aikaan palomestari Emil Rif aloitti työpäivät käskynjaolla, voimistelulla tai verryttelyllä ja paloaseman lämmityksellä sekä autojen tarkastuksella. Tämän jälkeen suoritettiin muita harjoituksia, kunnostettiin ja huollettiin kalustoa. Lopun aikaa palomiehet olivat hälytyksen varalta.
