Palokunta toimi aluksi täysin ilman vakituista miehistöä. Jopa palomestari Emil Rif, joka toimi palopäällikkönä oli osa-aikainen. Emil Rif oli palomestarin toimen lisäksi A. Ahlström Oy:n talousosaston päällikkö. Muut palokuntalaiset osallistuivat töiden niin salliessa kerran viikossa parin tunnin harjoituksiin.
Ensimmäinen palkattu palomies palokuntaan saatiin 1918 ruiskumestarin toimeen. Ruiskumestari olikin tehtaan palokunnan ainut vakinainen palomies aina vuoteen 1929 asti, jolloin palokuntaan hankittiin ensimmäinen auto. Paloauton myötä palokunnassa ryhdyttiin pitämään vakinaisia palomiehiä hälytykseen lähdön nopeuttamiseksi, ensiksi miehiä oli neljä ja vuoteen 1933 mennessä se oli jo viisi; ruiskumestari, kaksi autonkuljettajaa sekä kaksi yöpäivystäjää. Seuraavina vuosina määrä kasvoi voimakkaasti, vuonna 1939 palokunnan vakinainen vahvuus oli jo 13 palomiestä, ruiskumestari, palokersantti, palokorpraali ja kymmenen miehistön jäsentä.
Vuoden 1946 alusta lisättiin miehistöä 21 henkeen alipäällystö mukaan luettuna, kun vakinaiset palomiehet alkoivat saada joka toisen vuorokauden vapaata. Tällä miehistön lisäyksellä varmistettiin ensilähdön vahvuus samana.
Vuonna 1967 palotoimen siirtyessä kaupungille, siirtyi tehtaan palokunnasta kaupungin palvelukseen palopäällikkö, kaksi palomestaria, viisitoista palomiestä, neljä hälytyspäivystäjää sekä konehuoltaja. Kolmas palomestarin virka perustettiin lisäksi 1971. Vuonna 1987 kaupungin palo- ja pelastustoimessa oli henkilöstöä 51 henkeä, joista 44 henkeä toimi palo- ja sairaankuljetustoimessa ja 7 aluehälytyskeskuksessa. Palopäällikön alaisuudessa oli neljä palomestaria, neljä paloesimiestä, neljä lääkintävahtimestaria, kolme ylipalomiestä, yhdeksän palomies-sairaankuljettajaa, sekä apulaiskanslisti ja konehuoltaja.
Palokuntalaisen palkka oli aluksi korkein tehtaan maksama ammattimiehen tuntipalkka; 1 mk 40 p. Myöhemmin miehistön kasvaessa siirryttiin tuntipalkasta kuukausipalkkaan. Palokuntalaiset sijoitettiin tehtaan toimesta asumaan tehtaan asuntoihin mahdollisimman lähelle paloasemaa. Vakinaisille palomiehille tarjottiin tämän vuoksi palkan lisäksi ilmainen asunto, valo ja lämmityspuut. Kaupungin alaisuuteen siirtyminen viimeistään siirsi palokuntalaiset muiden palkansaajien kanssa samaan asemaan.
