Varkaudessa hälytykset tehtiin puhelimella. Varkauden puhelinverkosto oli aikaansa nähden kehittynyt ja laajalle levinnyt ja puhelinkeskus päivysti vuorokauden ympäri, joten puhelinta pystyi käyttämään tähän tarkoitukseen. Puhelinkeskus soitti puolestaan hälytyksen saatuaan palolaitoksen ulkoseinässä olevaa sähkösireeniä. Paloasemalla oli lisäksi käsisireeni, jolla lähellä asuvat palomiehet saatiin hälytetyksi.
Varkauden palokunnan alkuaikoina palomiehet pyrittiin sijoittamaan asumaan lähelle paloasemaa. Väliaikaisen paloaseman yläkertaan oli tehty kahdelle palomiehelle asunnot ja muita sijoitettiin tehtaan omistamiin asuntoihin lähelle paloasemaa. Palokuntaan kuuluvat saivat ilmaisen asunnon ja vuoden polttopuut palkan lisäksi.
Tulipalon sattuessa puhelinkeskus jatkoi hälytystä tarpeen mukaan soittamalla voima-asemalle, josta annettiin yleinen palohälytys tehtaan pillillä. Puhelimella hälytettiin myös miehistö sekä tehtaan johto ja poliisi.
Jo vuodesta 1930 lähtien päivystys siirtyi paloasemalle, siellä oli tästä lähtien ympärivuorokautinen päivystys hälytysten varalta.
Varkauden palokunnan hälytysnumero on vaihdellut vuosien aikana, aluksi numero oli 333, se vaihtui sodan aikana numeroon 05, vuonna 1965 tuli eteen nolla lisää ja numero 005 pysyy paloilmoituksen numerona aluehälytyskeskusten toiminnan alkamiseen asti, joiden myötä saatiin koko maahan yleinen hälytysnumero 000 vuonna 1983, tosin paloilmoitus 005 oli myös yhä käytössä. Virallisesti Varkauden aluehälytyskeskus aloitti toimintansa 1.7.1981, ja siihen kuului Varkauden kaupunki, Leppävirta, Kangaslampi, Heinävesi ja Joroinen. Seuraava muutos tuli kun Suomessa ryhdyttiin käyttämään yleiseurooppalaista hätänumeroa 112 vuonna 1993.
